Niistä hetkistä, kun on yhteinen, kiireetön ja vapaa viikonloppu, on syytä ottaa kaikki irti. Kuluneena viikonloppuna onnistuimme siinä.
Lauantaina kävimme anoppini luona. Siellä lihapatojen, saunan ja sisustuslehtien ääressä muistelimme aiemmin päivällä tapahtunutta: olimme nimittäin ensimmäistä kertaa yhdessä pelaamassa tennistä. Olen vähän myöhässä espoolaistunut ja alkanut ottaa tennistunteja. Keskiviikkoiltaisin tunnen oloni todelliseksi pikkuvaimoksi, kun opettelen yläkierteitä, rystyjä, joustoja, kurkottamisia, kämmenlyöntejä, pallottelua ja oikeita asentoja, jotta voin sitten kesällä käydä mieheni kanssa vähän lyömässä. Vaikka ihan rehellisyyden nimissä on sanottava, että aika kiva lajihan se on esim. juoksemiseen verrattuna: siistit sisätilat, kivat vaatteet ja lihasten lisäksi aivotkin käytössä.
Sunnuntaina tunnelmoimme kiireettömän ulkoilun, karjalanpaistin, kotoilun, korvapuustien, sisustusinspiraatioiden, jouluun virittäytymisen ja vieraan merkeissä. Pääministerisomessa sitä varmaan kutsuttaisiin akkujen lataamiseksi.
PS. Olemme saaneet muutaman vuorokauden mittaisten, rappunaapureillekin kantautuneiden "keskustelujen" jälkeen valmiiksi ensimmäisen luonnoksen uudesta huonejaosta. (V laittanee siitä tarkempaa infoa, minulle hepreakin on auennut paremmin kuin tuo 3D-mallinnus.) Olen niin ylpeä meistä!
Terveisin, I
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Terveiseni blogiin