Olemme pitkien pohdintojen jälkeen päätynyt asumaan kerrostaloon Helsinkiin.Me olisimme voineet muuttaa puutaloon Länsi-Uusimaalle, kivitaloon Vantaalle, rivariin Espooseen tai uuteen asuntoon jonnekin. Mutta muutimmekin vanhaan funkiskerrostaloon Töölöön.
Miksi ihmeessä, kyselee moni. Mitä te siellä teette? Siellähän on hirveästi meteliä, ihmisiä, saasteita, ruuhkaa. Koirien kanssa siellä ei ainakaan voi asua, asfaltillako ne kaiken aikaa ulkoilee. Eihän sinne saa edes autoa parkkiin. Kaikki aika menee siihen, että etsii parkkipaikkaa. Ei noin vilkasliikenteisen kadun varrella pysty elämään. Me ei ainakaan tulla kylään, kun sinne on niin vaikea ajaa. Siellä on niin tupaten täyttä. Luontoa ei ole missään, kamala betoniviidakko. Eihän noissa vanhoissa taloissa ole mitään mukavuuksia. Miten siellä pystyy lastakaan kasvattamaan. Mitä, eikö teillä ole saunaa? Koko taloyhtiössä!?
Meidänhän ehdottomasti kuuluisi muuttaa pientaloon joko lähiöön tai mielummin maalle: olemme perheenperustamisiässä, meidän kaikki veljet asuvat omakotitaloissa, meillä on vakkarityöt ja opinnot päätöksessään, emme ole Helsingistä kotoisin, meillä on kokonaista kaksi koiraa, pidämme pihalla puuhailusta, omistamme auton - ja sitä paitsi, mikä kaiketi tärkeintä, kaikki ajattelivat, että me muutamme omakotitaloon! Ei meidän kuulu asua kerrostalossa keskustassa.
Tähän ratkaisuun on aika monta syytä.
Ensinnäkin päätimme valita niin riskittömän asumisvaihtoehdon kuin keksimme.
Toiseksi halusimme huolettomuutta pitkälle tulevaisuuteen.
Kolmanneksi pidämme turvallisuudesta ja helppoudesta asumisessa.
Ja sitä paitsi meidän mielestä meri, luonto, helpot kulkuyhteydet mihin vain, kulttuuri, kauniit talot ja kaupunkilaiset ihmiset ovat aika kivoja juttuja. Vaikka meidän kuuluisikin asua omakotitalossa maaseudun rauhassa.
Terveisin, I
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Terveiseni blogiin