Meillä on jännittävä tilanne juhlien vieton suhteen. Minun mielestäni mikään panostus tai valmistautumisaika ei lähtökohtaisesti ole liikaa. V:n mielestä mikään ei ole lähtökohtaisesti rasittavampaa kuin hössöttää ruoista tai laittamisista tai kutsumisista tai siivoamisista monta päivää etukäteen.
Viisi vuotta sitten olimme siinä tilanteessa joulun suhteen, että minä vietin sitä lapsuuden perheeni kesken niin perinteisen kaavan mukaan kuin vallitsevissa olosuhteissa suinkin kykenin ja V vietti, jos vietti.
Tänä jouluna olemme siinä tilanteessa, että V:n mielestä jouluvalojen ja -tunnelman tekeminen näin marraskuussa ei ole yhtään huono idea ja minä en ole uhrannut juuri ajatustakaan sille, millainen joulu meille tulee. Äkkinäinen voisi nähdä tässä romanttista yhteen kasvamista. Minun mielestäni se on pääasiassa käytännöllistä järkevyyttä ja kompromissien tekemisessä kehittymistä.
Joka tapauksessa joulu hiipii kotiimme ja me molemmat olemme siitä innoissamme.
V lämmittää glögiä ja minä neulon joulupalloja.
Tämän uuden remppaprojektin myötä olemme myös löytäneet ennen V:n mielestä tylsääkin tylsempään ("mitä minä teen, jos sinä vain istut kutomassa?!") neulomisharrastukseenikin hyvän kompromissin: minä voin kutoa, jos V voi tehdä 3D-malleja ja etsiä tietoa siitä, kuinka viemärit saa siirrettyä. Eikä kummankaan tarvitse olla kiinnostunut siitä, mitä toinen näpertää. Vasta lopputulos on ratkaiseva.
Terveisin, I
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Terveiseni blogiin