Niin kuin kuvista saatatte päätellä, täällä ennestään oleva parketti on nähnyt parhaat päivänsä jo joskus silloin 50-luvulla, jolloin se selvittelyjemme mukaan on asennettu. Ajattelimme alunperin säilyttää vanhan, mutta käyttämämme parkettiliikkeen mukaan tätä parkettia ei kannata hioa, sillä se ei ole kokopuuta vaan sen verran huonoa materiaalia, ettei siitä tule hyvä eikä se taitaisi edes kestää hiomista. Niinpä siis joudumme hankkimaan koko asuntoon uuden lattian.
Näiden suurten päätösten lisäksi olemme myös päässeet jo siitäkin yksimielisyyteen (ainakin minun käsittääkseni), mistä meille tulee parketti. Tämä on sellainen avioliiton flow-hetki.
V haluaa valkolakatun parketin. Minullekin sellainen käy, mutta sen on syytä olla sitten ihan valkoinen eikä sellainen, josta paistaa puuta läpi. Koska valkolakattu parketti on totta kai järkevin mahdollinen valinta koiraperheeseen, täytyy kestävyysnäkökohdatkin ottaa huomioon. Espoossa meillä oli saarniparketti (ihan sen värinen, mitä saarniparketti nyt luonnontilassa on) ja se kesti koirien liirailut aika kivasti. Saarni on siis hyvä ehdokas tännekin.
Olemme toistaiseksi löytäneet vain yhden parkettimalliston, joka täyttää minun ehtoni oikeasta valkoisuudesta. Se kelpaa myös V:lle, joten olemme jo melkein käyneet ostoksilla.
Kuten jo saatoitte arvata, lattiaksi on aikomus asentaa tällainen Timberwise-parketti.
Mallipalojen perusteella minä kannatan tammea, V kannattaa saarnia. Saatan antaa periksi, sillä se tarkoittaa etulyöntiasemaa seuraavassa valinnassa. Esimerkiksi keittiöstä päätettäessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Terveiseni blogiin